Kamalan ihana cosplay osa 2 (aka Tampereella kuplii lauantaina)

Tampere Kupliista on jo jokunen viikko aikaa, tarkalleen ottaen kolme viikkoa, joten ehkä voisin jo jotain siitäkin reissusta raapustaa. Ja kuviakin on tulossa!


Elikkäs siis, 8. huhtikuuta, perjantaina, lähdin yhden ystäväni kanssa kohti Tamperetta. Olen siellä jo aika paljon ravannut, kun siskoni ja kaverini asuvat tätä nykyä siellä. Siis majoitus oli siskoni ja kaverini luona.

Pähkäilimme sitä, että millä menisimme paikan päälle ja päätimme sitten lähteä mukavasti kahdella autolla (bussikin oli yksi vaihtoehto, mutta jos kerran autoja on käytössä, niin niitä kannattaa hyödyntää).

Aamulla heräsimme (meitä oli siis mukana minun ja Stocking-cossaajan lisäksi siskoni ja hänen poikakaverinsa sekä kaverini) siinä öbaut kymmenen aikaan. Söin kevyen aamupalan, pitihän mulla olla "linjat" kunnossa. Ja myönnetään, että ei meinannu oikein mikään maistua, ylläri. Cosplay-tapahtumiin valmistautuessa ei meinaa oikein ikinä saada syöytyä. Enkä varmaan ole ainoa.

Pari tuntia meni, kunnes olimme valmiit lähtöön, ja myönnetään, että minä olin se riippakivi. "Mutta kun mulla meni aikaa piilareihin, cossin päälle pukemiseen *aimitenniinmullaonongelmiasaadapäämahtumaankaula-aukosta*, irtoripsetkin pitää laittaa, ai hemmetti kun ne ei meinaa pysyä, sitten meikkiä..."

Pääsimme tästä lähtemään Finlaysonin alueelle, kohteenamme oli Finnkinon vessa. Minä ja Stocking cosplayaaja tuskailemme peruukkien ja siipien ja muiden tilpehöörien kanssa (minulla on jalkanauhat, käsikorut & hanskat, siipien asettaminen kenkiin). Tähän meni.. PUOLITOISTA TUNTIA WTF. Ilman Millaa olisimme varmaan ollut pulassa. Kiitos, Milla kun jaksoit auttaa meitä!

Jo vessassa yksi tyttö tuli kysymään kuvaa ja jouduin kyllä tässä vaiheessa vielä pyytämään häntä odottamaan. Olimme niin sanotusti "vaiheessa" ja olin kyllä vaiheessa vielä sen jälkeenkin, kun pääsimme vessasta pois.
Nimittäin jalkanauhani eivät meinanneet millään pysyä karhuteippien avulla. Ne putoilivat ja mielialani pomppi kuin hyppykeppi. "Nauhat ei pysy, kengät lonksuu jalassa, olo on kurja :("
Olin ihan kauhee bitch. Itsekäs ja ärsyttävä. Kun tajusin sitten, että käyttäydyn kamalasti, oloni oli kaikkea muuta kuin hilpeä. Toivottavasti en ihan hirveästi pilannut muiden meinikiä..
Tästä opin sen, että kaikki asiat kannattaa suunnitella etukäteen, kuinka esimerkiksi siivet saa pysymään kiinni ilman nauhoja.

Onneksi sentään mielialaa nostatti lukuisat kuvauspyynnöt. PSWG on nosteessa tällä hetkellä ja ratsastimme Stocking-cossaajan kanssa aallon harjalla. Panty-cosplayssa rakastan sitä, että saan pelleillä ihan mahdottomasti. Ja ennen kaikkea pidän siitä, kun kuvattava saa hyvän mielen siitä, että käyttäydymme kuin sarjan hahmot.

Tämä on ainoita kuvia, joissa minulla on vielä siivet selässä. Ei kaikkein onnistuneimpiä kuvia. mutta ihan kelpo kuitenkin. (c) Jossu

Käväisimme kuvauspalvelussa otattamassa meistä ammattimaiset kuvat. Ja minä todellakin rakastan tätä kuvaa! Ooohh, mama.

(c) Santtu Pajukanta

Kun sain tämän kuvan ensimmäisen kerran eteeni, en voinut uskoa, että tuo vaalea tyttö on todellakin minä! Ja vielä se, että kuva näyttää todella hyvältä, molempien cossajien osalta. (Stockingin peruukki meni loppujen lopuksi ihan kamalaksi hampuksi..)

Niin, huhtikuun alussa ei ole vielä niin lämmin kuin mitä kuvittelisi! Kun koko päivän kulki melko vähissä vaatteissa, sisätilojen lämpöä osasi arvostaa.
Minä sitten pääsin jo huhtikuussa avamaan napapaita- ja paljasjalkakauhden. Ei himskatti, kun korkkarit melkein veivät kävelykyvyn. Siksi minun yksinkertaisesti oli pakko kävellä ilman kenkiä. Oli minulla kuitenkin vaihtokengät mukana, mutta en halunnut hidastaa muita alkamalla vaihtaa niitä.

"Look mama, no shoes." Katu oli muuten aika kylmä..

Lauantaina emme käyneet missään paneeleissa yms tapahtumissa. Kunhan pyörimme ympäriinsä. Pieniä photoshootteja meillä kyllä oli vähän missäkin.

Sisaruskateutta. (c) Jossu

Ampu tulee!!!!1 (c) Jossu

Lähikuvasöpöilyä. (c) Jossu

.. ja sitä peruspelleilyä. (c) Jossu

Kun olimme hetken palelluttaneet itseämme ulkona, siirryimme sitten sisätiloihin kuvailemaan. En ole pitkiin aikoihin shootannut niin ahkerasti O__o.

Lollipop Angels (c) Jossu

Pakollinen lähikuva osa... ? Tässä kuvassa näkyy käyttämäni sormukset. Ovat samantapaisia kuin Pantyllä, siksi ajattelin ottaa ne mukaan asukokonaisuuteen. Tuo vihreä sydän-sormus on muuten niitä kuuluisia "tunnesormuksia" eli väri vaihtuu. (c) Jossu

Se on tuo valo.. joka paljastaa "vatsalihakseni"... xD (c) Jossu

Se pakollinen keskisormi-kuva.. Pahoittelen kaikkia, joita kuva loukkaa! Tarkoitukseni oli vain kunnioittaa roolihahmoani. (c) Jossu

Kokokuvaa plrlrlr. (c) Jossu

 Siinä oli lauantain tunnelmia. Taidan tehdä sunnuntaita varten uuden blogimerkinnän, muuten tämä paisuu ihan mahdottoman suureksi!

Ps. Ane-ue stalkkasi meitä ystävällisesti kamerallaan ja koosti sitten tällaisen lyhyen videon. Kiitos paljon! <3 Tampere kuplii palautui jälleen elävästi mieleeni xD

"You are beautiful"

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Kimmy tässä äsken haastoi minut tuohon mukaan jakamaan siis 3-5 kuvaa, joita ulkomaailma ei ole vielä nähnyt.

Löysin hiljattain tämän todella kivan kuvan itsestäni. Kuva on viime vuodelta ja olen juuri kampaajalta tullut. Tämä on kai otettu muutama päivä ennen yo-juhliani. Ja en todellakaan tiedä, miksi unohdin ladata tätä minnekään :D

On se elämä näköjään muutakin kuin cosplayta. Vuonna 2009 kaverini piti teemasynttärit 60-luvun henkeen ja minäpä "luovana" ihmisenä pukeuduin hipiksi. Tosin kaverini mielestä näytin enemmän Gun's N Rosesin fanilta.. Kuvan otti siskoni.

Rakas kissamme Naru <3 Oma ihana persoonansa. Kuva on vuodelta 2008.

Want some ice cream? Hieman shottia työasustani viime kesältä :D En tiedä, miksi en ole aikaisemmin laittanut tätä minnekään. Jotkin kuvat vaan unohtuu koneen kätköihin. Kuva on otettu entisellä nokialaisellani.

 Heitin haasteen eteenpäin Vlipille ja Mawwille ja odotan heidän postauksiaan... ;D

Kamalan ihana cosplay osa 1 (aka Ennen Tampere Kupliita)

Tuossa viime viikonloppuna (8.-10.4) vaihdoin taas vaihteeksi viihteelle ja läksin kaverini Jossun kanssa Tampereelle, suuntana tietenkin Tampere Kuplii. Ajatus cosplayaamisesta Tampere Kuplii-tapahtumasta kypsyi noin puolitoista kuukautta sitten, kun toinen kaverini, Sora-siu, soitti minulle. Hypetimme tietenkin sarjasta, joka oli kuuminta hottia anime/manga/cosplaypiireissä. Kyseinen sarjahan oli Panty and Stocking with Garterbelt (jos pervoilu ja alapäähuumori yhdistettynä söpöihin enkelityttöihin kolahtaa, niin siinä tapauksessa tässä on anime juuri sinulle. Animaatio ei ehkä miellytä kaikkia, mutta minä ainakin totuin siihen ja nyt en vaihtaisi sitä mihinkään "parempilaatuiseen".)

Siinä puhellessamme mielemme tuli ajatus sarjan cossaamisesta ja alunperinhän minä olisin halunnut cossia Stockingia (koska olen meistä kahdesta lyhyempi), kun taas kaverini antoi vieläkin painavamman syyn: hänellä on isompi rintavarustus. Siinä tunnustin häviöni ja suostuin Pantyksi. Päädyimme tekemään enkelinpuvut, jotka onnistuivat tosi hyvin.

Puvun teko alkoi omalta osaltani kankaiden ja muiden tarvikkeiden hankkimisella. Matka alkoi Eurokankaasta, josta ostin valkoista Mallorca strechpuuvilla-kangasta, valkoista alushamekangasta ja tylliä. Tiimarista löysin täydellisen kokoiset styrox-sydämet yläosaan ja hameeseen. Sormi meinasi mennä suuhun ensimmäisen kerran tässä vaiheessa, kun yritin löytää sopivan väristä maalia sydämiin. Ostin aluksi punaista akryylimaalia (olikohan se sittenkään akryylimaalia..), joka ei sitten osoittautunutkaan loistavaksi ostoksi. Olin ilmeisesti ajatellut, että pystyin sekoittamaan tästä punaisesta ja valkoisesta väristä "täydellisen" värin sydämiin, mutta niin ei käynyt tällä kertaa.

Mutta, ah! "Mitä meillä ei oo, niin sitä me ei tarvita!" Tuttu sanonta tuli mieleeni, kun löysin eteisen kaapista vaaleanpunaista kattomaalia, jolla siskoni oli vuonna 2009 maalannut pinkit lenkkarit Kaname Chidorin pukua varten. Se oli täydellisen väristä. Tämä oli varmasti kohtaloa.
Kohtalo vaan puraisi takaisin, onneksi ei mitään vakavampaa käynyt. Olin pari viikkoa ennen Tre Kupliita maalannut sydämet kauniin vaaleanpunaisella maalilla niin täydelliseksi kuin vain ikinä. Noh.. En tiedä, mikä ihme pikkuveljeeni oli iskenyt, kun hän oli poissaollessani tökkäisyt kaikkia kolmea maalattua sydäntä kynnellä. Niissä oli siis sellainen näkyvä viiru. .. arvatkaa kuinka räjähdin.
En ymmärrä, miksi hänen piti tökätä niitä kaikkia, kun luulis, että hän olisi jo yhden tökkäämisen jälkeen tajunnut, että ne ovat STYROXIA. Ja se ei ole hirmu kestävää. Arh. Onneksi onnnistuin maalaamaan ne viirut jotenkuten piiloon.
Lopuksi lakkasin sydämet vielä läpinäkyvällä vernissalla (jotain lakan tyyppistä, ilmeisesti..). jolla sain sydänten pinnalle kiiltoa.

Pantyn vaatteet olivat onneksi suht helpot tehdä, en tarvinnut ollenkaan kaavoja, vaan luotin omaan hahmottamiskykyyni. Ja omasta mielestäni lopputulos myös vastaa aika hyvin sitä ihteään.
Vaateosuus siis muodostuu yläosasta, hameesta ja alushameesta, johon ompelin alareunaan tylliä kolme kerrosta. Koska minulla alkaa olla jo kokemusta vekkihameista, sen teko onnistui vaivatta.
Yläosa oli ihan oma kokemuksensa xD Kankaan leikkaamisen jälkeen suunnittelin, millä tavalla saisin sen valkoisin "ristikuvion" rintakehälle ja kokeilin ensimmäiseksi, miltä tikit näyttäisivät. Ne eivät näkyneet kovin kauas, joten päädyin sitten laittamaan kaksi suikaletta kangasta siihen. Lopputulos olikin yllättävän siisti :D:D

 Hieman päänvaivaa aiheutti myös paidan kokoaminen. Yläosasta tuli ensin liian tiukka, se sisi bindasi rintani piiloon (ja hengittäminenkin oli aika epämukavaa). Purin huonosti onnistuneet kohdat, (mm. vetoketju, ja se rinnanaluskaistale), yritin uudestaan ja onnistuin sitten tekemään siitä hyvännäköisen ja hyväntuntuisen päällä. Yläosa on edelleen vähäisen väljä (valkoisen vyötärökaistaleen kohdalta), jolloin sen alle vähän näkyy..
Mutta hommat sujuivat. Seuraavaksi ompelin yläosaan hieman morsiussatiinia ja lopuksi oli kultaisen olkaimen vuoro. Olkaimesta tuli hieman nafti, elikkäs pääni mahtuu juuri ja juuri lenkistä läpi xD Mutta mahtuu kuitenkin ja hyvältä näyttää! Luulen, että voin joutua tulevaisuudessa leikkaamaan nauhan kahtia ja laittamaan nepparin leikkauskohtiin... Lopuksi koristin nauhan valkoisilla höyhenillä. Käytin tässä Scholl-nimistä liimaa. (vihreässä tuubissa)
Note: Älä jätä höyhen-somisteisia vaatteita näkyville, jos omistat kissan.. Meidän kissamme kävi vähän nuoleskelemassa pukuni höyheniä. Onneksi se ei sentään repinyt höyheniä irti enkä sentään joutunut laittamaan uusia höyheniä.

Listaan äkkiä vielä pukuni muut osat
- Jalassani olevat kultanauhat tein samasta materiaalista kuin olkanauhan.
- Kengät olivat mustat kengät, jotka maalasin kultaisella Modena-maalilla. Niissä on pari suikaletta kultaista kangasta. Minisiivet on leikattu valkoisesta kartongista ja liimattu kiinni Scholl-liimalla
- Kaulanauhani on tehty myös kultaisesta kankaasta ja lisäksi siinä on pala keltaoranssia softista.
- Hansikkaani ovat tehty (muistaakseni) elastaanista, joka mahdollistaa joustavuuden. Niissä on myös vähän kuminauhaa, jotta ne pysyvät käsissäni , ja näissäkin on samaa kultaista kangasta.
- Käsivarsikorut on tehty softiksesta, jonka maalasin kultaiseksi
- Kultaketju oli veljeni omaisuutta, mutta hän ei enää tehnyt sillä mitään (siinä oli joku gangsta-koru..)


Ja tsädääm! Puku valmistui ajoissa ennen conia!
Seuraava blogimerkintä sisältää (toivottavasti) enemmän kuvia ja tunnelmia Tampere Kupliista!


(c) Sora-siu