Kiitos.
Kiitos siitä, että olette edelleen tässä. Lukemassa tätä tekstiä. Vaikka minusta hieman tuntuu, ettei minusta ole teille enää mitään iloa. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.
Olenkin päättänyt, että Japani-tekstit saavat nyt jäädä. Onhan se vähän noloa ja harmillista, etten saanut teille ajantasaista tietoa minulle erittäin tärkeästä Japanin matkasta, mutta onneksi Milla rakas ihanainen sen sijaan oli erittän ahkera ja bloggasi teille. Loppujen lopuksihan tuo kyseinen blogi oli meidän "molempien" matkablogi (johon minä ehkä kerran kirjoitin merkinnän...). Millalle tapahtui loppujen lopuksi paljon enemmän kirjoitettavaa. Minä - no, sillä aikaa kun Milla oli keikoilla minä shoppailin anime- ja mangakaupoissa tuliaisia. Ehkäpä niistä olisi saanut aikaan tekstiä. Mutta minulla kun ei ole enää valitettavasti Japani-muistoja lähimuistissa, en voi kovalla hypetyksellä kirjoittaa merkintöjä - kuten olette varmasti huomanneet. Suurimman osan päivien kulusta olenkin juuri tuon blogin kautta olen käynyt tarkistamassa. Miksi siis kirjoittaa koko blogia uusiksi?
Olenkin tässä sitten valmistanut teille kaikista (lähes tulkoon kaikista, hyvälaatuisimmista) kuvista teille, rakkaat blogini seuraajat, kolmiosaisen videokollaasin matkasta. Ei se kuitenkaan korvaa niitä tekstejä, joita minä _olisin_ voinut teille tarjota, ja, no, tunteeni ovat sekavat. Tuntuu, kuin olisin pettänyt teidät. Kamala, kun tuli yhtäkkiä tosi paha mieli.
Ennen kuin alan itkeä kaikesta mielipahasta, tässä seuraavaksi ovat lupaamani videot. Jos on kysyttävää, ilman muuta, kysykää pois. Tämän tekstijärkäleen myötä tuntuu, kuin pystyisin taas toimimaan bloggerin puolella ahkerasti. Ajattelin tässä lähipäivinä ladata yhden meikki-videonkin...
Kiitos ajastanne. Hyvää joulua!
Rakkaudella, Ninnu.
Ps.
Olen nykyään myös Twitterissä.
Jos mielit pieniä tekstipätkiä minulta, suuntaa sinne!
