sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Never say never

Tämän sain kokea vuosien 2004-2005 (en todellakaan enää muista tarkasti..) vaihteessa, kun juttelin kaverini kanssa Skypessa anime-sarjoista ja hän kertoi minulle sarjasta Fullmetal Alchemist. Sarja oli täysin tuntematon minulle ja kun hän selosti sarjan juonta, taisin todeta hänelle, etten tule koskaan katsomaan kyseistä sarjaa.
Ja kuinkas ollakaan, vuosi tai pari sen jälkeen aloin katsomaan sitä. Mutta lopun taisin nähdä vasta vuonna 2007, kun Sub näytti sen. Elokuvan taisin jo nähdä vuoden 2005 lopussa, mutta mitäpä minä siitä mitään ymmärsin.

Ymmärsin jälleen saman asian Kuroshitsujin kanssa. Katsoin elokuussa ensimmäisen jakson siitä. Ja lainatakseni mielipiteitäni IRC-Galleriasta:

Noo.. Alun goottipoppi-musiikki oli hyvinkin ennalta-arvattava. Ja nolo, mutta ehkä tulen sen vielä kestämään.. Mutta lopputunnarista pidin, tulipa niistä chibeistä mieleeni Harvest Moon jostain syystä :D:D
Grafiikka oli miellyttävää, välillä pienet chibi-hahmot tosin ärsyttivät. Kävin etukäteen hieman tutkimassa ANW-sivuja Kurosta ja huomasinkin yhden tagin olevan COMEDY.
...
Dääng, gootteilua ja komediaa. Olisin halunnut Mustan Hovimestarini ilman ennalta-arvattavaa komediaa. Noh, ei sekään sentään katsomiselämystäni tappanut.
Hahmot.
No juu.
"Salaperäinen" 12-vuotias ylimyspoika Ciel Phantomhive, jonka palvelijana toimii "salaperäinen" ja komea hovimestari Sebastian (Sebachan. LOL). Lisäksi talon kunnossapidossa auttavat Sebastiaan ihastunut kömpelö meganekko Meirin (jonka jälkiä Sebastian on paikkailemassa), nuori puutarhuri Finnian ja kokki Bard.
Ensimmäinen jaksohan ei minulle paljastanut vielä yhtään mitään koko sarjasta. Aion kuitenkin katsoa sarjan läpi, sillä Madam Redin ja Grellin olemus kiinnostavat.
Lopussa mainitsen, että aion katsoa sarjan läpi, mutta tosiasiassa taisin ajatella, että en, ensimmäisestä jaksosta ymmärrän hypetyksen.
Mutta tässä sitä ollaan, vasta jaksossa 4 ja lisää on luvassa. 

Mitä siis tapahtui? Ilmeisesti minun pitää päästä yli ennakkoluuloista, joita aiheutan itselleni sarjoihin törmätessäni.
Alkemistin kohdalla en vielä osannut etsiä suosituimpia sarjoja (lue: sisko valitsi yleensä sarjat, joita katsotaan) enkä edes olisi itse löytänyt online-videoita tai latauspakkauksia.
Kuron kohdalla kävi siten, että aloin coneissa nähdä sen verta paljon Kuron cossaajia, josta päättelin sen olevan massasarja. Ja massasarjathan ovat tunnetusti huonoja.. .. Älkää uskoko intuitiotanne.
Luottakaa huumorintajuunne ja genremakuunne, niin yllätytte.

Vaikka olenkin jo päässyt Kuron makuun, se ei tarkoita sitä, että se automaattisesti pyhittäisi sarjassa olevat kliseet. Itse ainakin huomaan niitä paljon vähemmän ja hyväksyn ne sarjan ominaisuuksiksi.

Tästä lähin yritän raivata ennakkoluulot tieltäni ja tutustua rohkeasti sarjoihin, joista ympärillä kohistaan. Osa varmasti kiinnostaa minuakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti