Kamalan ihana cosplay osa 1 (aka Ennen Tampere Kupliita)

Tuossa viime viikonloppuna (8.-10.4) vaihdoin taas vaihteeksi viihteelle ja läksin kaverini Jossun kanssa Tampereelle, suuntana tietenkin Tampere Kuplii. Ajatus cosplayaamisesta Tampere Kuplii-tapahtumasta kypsyi noin puolitoista kuukautta sitten, kun toinen kaverini, Sora-siu, soitti minulle. Hypetimme tietenkin sarjasta, joka oli kuuminta hottia anime/manga/cosplaypiireissä. Kyseinen sarjahan oli Panty and Stocking with Garterbelt (jos pervoilu ja alapäähuumori yhdistettynä söpöihin enkelityttöihin kolahtaa, niin siinä tapauksessa tässä on anime juuri sinulle. Animaatio ei ehkä miellytä kaikkia, mutta minä ainakin totuin siihen ja nyt en vaihtaisi sitä mihinkään "parempilaatuiseen".)

Siinä puhellessamme mielemme tuli ajatus sarjan cossaamisesta ja alunperinhän minä olisin halunnut cossia Stockingia (koska olen meistä kahdesta lyhyempi), kun taas kaverini antoi vieläkin painavamman syyn: hänellä on isompi rintavarustus. Siinä tunnustin häviöni ja suostuin Pantyksi. Päädyimme tekemään enkelinpuvut, jotka onnistuivat tosi hyvin.

Puvun teko alkoi omalta osaltani kankaiden ja muiden tarvikkeiden hankkimisella. Matka alkoi Eurokankaasta, josta ostin valkoista Mallorca strechpuuvilla-kangasta, valkoista alushamekangasta ja tylliä. Tiimarista löysin täydellisen kokoiset styrox-sydämet yläosaan ja hameeseen. Sormi meinasi mennä suuhun ensimmäisen kerran tässä vaiheessa, kun yritin löytää sopivan väristä maalia sydämiin. Ostin aluksi punaista akryylimaalia (olikohan se sittenkään akryylimaalia..), joka ei sitten osoittautunutkaan loistavaksi ostoksi. Olin ilmeisesti ajatellut, että pystyin sekoittamaan tästä punaisesta ja valkoisesta väristä "täydellisen" värin sydämiin, mutta niin ei käynyt tällä kertaa.

Mutta, ah! "Mitä meillä ei oo, niin sitä me ei tarvita!" Tuttu sanonta tuli mieleeni, kun löysin eteisen kaapista vaaleanpunaista kattomaalia, jolla siskoni oli vuonna 2009 maalannut pinkit lenkkarit Kaname Chidorin pukua varten. Se oli täydellisen väristä. Tämä oli varmasti kohtaloa.
Kohtalo vaan puraisi takaisin, onneksi ei mitään vakavampaa käynyt. Olin pari viikkoa ennen Tre Kupliita maalannut sydämet kauniin vaaleanpunaisella maalilla niin täydelliseksi kuin vain ikinä. Noh.. En tiedä, mikä ihme pikkuveljeeni oli iskenyt, kun hän oli poissaollessani tökkäisyt kaikkia kolmea maalattua sydäntä kynnellä. Niissä oli siis sellainen näkyvä viiru. .. arvatkaa kuinka räjähdin.
En ymmärrä, miksi hänen piti tökätä niitä kaikkia, kun luulis, että hän olisi jo yhden tökkäämisen jälkeen tajunnut, että ne ovat STYROXIA. Ja se ei ole hirmu kestävää. Arh. Onneksi onnnistuin maalaamaan ne viirut jotenkuten piiloon.
Lopuksi lakkasin sydämet vielä läpinäkyvällä vernissalla (jotain lakan tyyppistä, ilmeisesti..). jolla sain sydänten pinnalle kiiltoa.

Pantyn vaatteet olivat onneksi suht helpot tehdä, en tarvinnut ollenkaan kaavoja, vaan luotin omaan hahmottamiskykyyni. Ja omasta mielestäni lopputulos myös vastaa aika hyvin sitä ihteään.
Vaateosuus siis muodostuu yläosasta, hameesta ja alushameesta, johon ompelin alareunaan tylliä kolme kerrosta. Koska minulla alkaa olla jo kokemusta vekkihameista, sen teko onnistui vaivatta.
Yläosa oli ihan oma kokemuksensa xD Kankaan leikkaamisen jälkeen suunnittelin, millä tavalla saisin sen valkoisin "ristikuvion" rintakehälle ja kokeilin ensimmäiseksi, miltä tikit näyttäisivät. Ne eivät näkyneet kovin kauas, joten päädyin sitten laittamaan kaksi suikaletta kangasta siihen. Lopputulos olikin yllättävän siisti :D:D

 Hieman päänvaivaa aiheutti myös paidan kokoaminen. Yläosasta tuli ensin liian tiukka, se sisi bindasi rintani piiloon (ja hengittäminenkin oli aika epämukavaa). Purin huonosti onnistuneet kohdat, (mm. vetoketju, ja se rinnanaluskaistale), yritin uudestaan ja onnistuin sitten tekemään siitä hyvännäköisen ja hyväntuntuisen päällä. Yläosa on edelleen vähäisen väljä (valkoisen vyötärökaistaleen kohdalta), jolloin sen alle vähän näkyy..
Mutta hommat sujuivat. Seuraavaksi ompelin yläosaan hieman morsiussatiinia ja lopuksi oli kultaisen olkaimen vuoro. Olkaimesta tuli hieman nafti, elikkäs pääni mahtuu juuri ja juuri lenkistä läpi xD Mutta mahtuu kuitenkin ja hyvältä näyttää! Luulen, että voin joutua tulevaisuudessa leikkaamaan nauhan kahtia ja laittamaan nepparin leikkauskohtiin... Lopuksi koristin nauhan valkoisilla höyhenillä. Käytin tässä Scholl-nimistä liimaa. (vihreässä tuubissa)
Note: Älä jätä höyhen-somisteisia vaatteita näkyville, jos omistat kissan.. Meidän kissamme kävi vähän nuoleskelemassa pukuni höyheniä. Onneksi se ei sentään repinyt höyheniä irti enkä sentään joutunut laittamaan uusia höyheniä.

Listaan äkkiä vielä pukuni muut osat
- Jalassani olevat kultanauhat tein samasta materiaalista kuin olkanauhan.
- Kengät olivat mustat kengät, jotka maalasin kultaisella Modena-maalilla. Niissä on pari suikaletta kultaista kangasta. Minisiivet on leikattu valkoisesta kartongista ja liimattu kiinni Scholl-liimalla
- Kaulanauhani on tehty myös kultaisesta kankaasta ja lisäksi siinä on pala keltaoranssia softista.
- Hansikkaani ovat tehty (muistaakseni) elastaanista, joka mahdollistaa joustavuuden. Niissä on myös vähän kuminauhaa, jotta ne pysyvät käsissäni , ja näissäkin on samaa kultaista kangasta.
- Käsivarsikorut on tehty softiksesta, jonka maalasin kultaiseksi
- Kultaketju oli veljeni omaisuutta, mutta hän ei enää tehnyt sillä mitään (siinä oli joku gangsta-koru..)


Ja tsädääm! Puku valmistui ajoissa ennen conia!
Seuraava blogimerkintä sisältää (toivottavasti) enemmän kuvia ja tunnelmia Tampere Kupliista!


(c) Sora-siu